maanantai, 4. heinäkuu 2011

the Problem

 "I do not, for one, think that the problem was that the band was down. The problem may have been that there was a Stonehenge monument on the stage that was in danger of being crushed by a dwarf."


- DAVID ST. HUBBINS (Michael McKean) in This Is Spinal Tap (1984)

lauantai, 5. maaliskuu 2011

Oscar Wilde sanoo...

  • Ei ole olemassa elämän salaisuutta. Elämän päämäärä - jos sillä on sellainen - on aina etsiä kiusauksia.
  • Asiat ovat sellaisia, joiden valitsemme niiden olevan. Esine on sellainen millä tavoin sitä katsoo.
  • Eläminen on maailman harvinaisin asia. Useimmat ihmiset ovat olemassa, ei muuta. Oikeata elämää on se kun toteuttaa täydellisyytensä ja tekee jokaisesta unelmastaan totta.
  • Kukaan ei kuole siihen minkä tietää olevan totta. Ihminen kuolee siihen minkä hän haluaa olevan totta, mutta jokin hänen sydämessään kertoo ettei se ole.
  • Ei ole mitään mitä en tekisi saadakseen takaisin nuoruuteni, paitsi harjoittaa liikuntaa, nousta ylös aikaisin tai olla säädyllinen.
  • Luovutan hyvän neuvon aina eteenpäin. Muuta ei sille voikaan tehdä, siitä ei ole koskaan mitään hyötyä kellekään.
  • Musiikki saa ihmisen tuntemaan olonsa niin romanttiseksi. Kun kuuntelen Chopinia, sieluni itkee syntien vuoksi joita en ole tehnyt.

 

 

perjantai, 4. maaliskuu 2011

Merkitystä vai ei?

 

 Kun vanhus käveli rantaa auringonnousussa, huomasi hän edellään nuorukaisen, joka poimi meritähtiä ja sinkosi niitä mereen. Kun hän tuli pojan kohdalle, kysyi hän, miksi tämä teki niin.  Vastaukseksi hän sai, että rannalle juuttuneet meritähdet kuolisivat, jos ne jäisivät paikoilleen, kun aamuaurinko alkaisi paistaa.

 

  — Mutta rantahan on kilometrejä pitkä, ja meritähtiä on miljoonittain, protestoi toinen.

— Kuinka sinun vaivannäölläsi voisi olla mitään merkitystä?

 

  Nuorukainen katsoi tähteä kädessään ja heitti sen sitten aaltojen turviin.

— Sillä on merkitystä juuri tälle tähdelle, vastasi hän.

 

 

tiistai, 19. lokakuu 2010

Vähän pidempi lainaus...

 

Kirkko ja kadonneet lampaat

jukkarelander.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49401-kirkko-ja-kadonneet-lampaat

Olen jo pariin kertaan kieltäytynyt osallistumasta Ajankohtaisen kakkosen teemailtaan. Se ei ole aito keskustelufoorumi, vaan terveen järjen joukkohauta, jossa 25 osanottajaa on valittu niin, että peräkkäin lausutut toisiinsa liittymättömät näkemykset ovat mahdollisimman kärjekkäitä.

Koska aikaa on osallistujien lukumäärä huomioiden liian vähän, asioita ei voida perustella, eikä puhujien välistä vaihtoa synny. Viime viikon surullisen kuuluisa kakkosen homoilta oli epäonnistuneen tv-keskustelun ylväs monumentti: studiossa istui fiksuja homoja ja toissa vuosituhannelle jämähtäneitä uskonnollisia kiihkoilijoita puhumassa siitä, miten kirkko suhtautuu seksuaalivähemmistöihin. Todella outoa oli se, että kirkon maltillisen enemmistön kantaa koko joukosta edusti vain yksi henkilö, Leena Huovinen.  

Siinä teemailta toki onnistui, että keskustelua syntyi.

Ateistit ja fundamentalistit puhuvat kirkosta, jota kumpikaan ei edusta, samalla kun kirkko itse vaikenee, tai huomauttaa häveliäästi, että kyllä täältä löytyy ihan fiksuakin väkeä, tulkaa vaikka katsomaan. Paradoksi on siinä, että ateistien käsitys kirkosta on juuri se, mitä fundamentalistit edustavat, ja jos kirkosta eroaminen jatkuu yhtä kiivaana kuin tähän asti, pian kirkosta myös tulee sen näköinen, miksi ateistit sitä nyt luulevat.

Teemaillan porukka ei todellakaan ollut kirkon valtavirtaa. Päivi Räsänen kuuluu viidesläisiin, joka  nousi ja kasvoi 60-lukulaisen liberalisaation vastavoimana. Kirkon vanhoillisista löytyy myös perinteisempien herätysliikkeiden väkeä, kuten lestadiolaisia, rukoilevaisia ja evankeelisiä. Jonkin verran joukossa on myös helluntailaisia, joiden vaikutus on ollut vahva kristillisdemokraattisessa puolueessa. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi Sari Eassayah ja Bjarne Kallis.

Koko vanhoillista porukkaa yhdistää ajatus siitä, että seksuaalisuus sinällään on syntiä, paitsi silloin, kun seksiä harrastetaan kirkon siunauksella avioliitossa. Ja avioliitto taas halutaan tulkita vain miehen ja naisen väliseksi siteeksi, joka on solmittu lisääntymistarkoituksessa. Kakkosen teemailta onnistui synnyttämään vaikutelman että tämä on myös kirkon kanta.

Se ei mene näin. Nykykirkko suhtautuu laumaansa aika lempeästi, ja jos kirkon jäsenten maltillinen valtavirta todella myös äänestäisi seurakuntavaaleissa, kirkon hallintoelinten ei tarvitsisi enää myötäillä aktiivista konservatiivista vähemmistöä. Nyt tarvitsee, koska pohjoisen lahkolaisilla on lukumääräänsä nähden suhteettoman paljon valtaa kirkkohallituksessa.

Itse näen, että kirkon viesti on jossain aivan muualla kuin seksuaalimoraalissa, ja ihmettelen, miksi fundamentalistit ajattelevat koko ajan vain seksiä kun puhuvat uskonnostaan. Kristinusko on oppi armosta ja anteeksiannosta, lähimmäisen rakkaudesta ja siitä, että hyvää ei voi ansaita itselleen omin teoin. Se kannattaisi räsäsläistenkin muistaa, ennen kuin alkavat tuomitsemaan kokonaista väestöryhmää heidän olemuksensa takia.

Kristinuskon lempeästä sanomasta ei fundamentalistien puheissa näy jälkeäkään. Kuluneen viikon aikana käytyjä keskusteluita  seuratessa on ennemminkin tullut mieleen, että vanhoilliset muodostavat jonkinlaisen mystisen pakanakultin, jossa kumarretaan kiiltokuvia ja totellaan esi-isiä. En oikein ymmärrä, mitä tekemistä tällä porukalla on kristinuskon kanssa.

Huolellisesti valikoiden Uudesta Testamentista voi toki uloslukea sen, että homous on syntiä. Mutta silloin pitää loikkia aika monen sivun yli. Jos teksteihin perehtyy vähän huolellisemmin, huomaa aika pian, että kristittyjen pyhässä tekstissä kyse ei ole hyväksyttävien ja tuomittavien asioiden luettelosta.

Kristinuskon pointti on suunnilleen tämä: ihminen on ahne ja liha on heikko. Ihmisen itsekkyys ja halu omaan hyvään on juuri se, jota raamatussa kutsutaan synniksi. Ja ideana on, että armo -  ja vain armo -  pelastaa näistä.

Uusi testamentti on itseasiassa perustaltaan antieettinen: sen mukaan pahantekijät palkitaan rakkaudella ja rangaistus synnistä on armo.

Itse olen sitä mieltä, että ajankohtaisen kakkosen lähetyksessä toista poskeaan kääntänyt Oras Tynkkynen on parempi kristitty kuin tuomiotaan jylissyt Päivi Räsänen, kuului Oras sitten kirkkoon tai ei.

Lahkolaisen tuomitseminen ja suvaitsemattomuus muodostavat jokseenkin symmetrisen pelikuvan sille kristinuskolle, jonka olen itse oppinut tuntemaan, ja jota uskossa olemattomana  tarkkailijana kirkossa arvostan.

En ole koskaan äänestänyt seurakuntavaaleissa, mutta seuraavissa aion tehdä sen. Kirkkoa ei saa jättää vain niille, jotka tulkitsevat koko kristillisen tradition omista ennakkoluuloistaan käsin.

Maltillinen, lempeä ja salliva kirkko voisi parhaimmillaan olla mahtava foorumi sellaisille keskusteluille, joita emme tieteen ja rahan käsitteistöllä osaa käydä. Jos kirkko jätetään lahkolaisille, juuri me maltilliset ja vähemmän uskonnolliset ihmiset menetämme eniten, tai ainakin toiseksi eniten niiden homojen jälkeen, jotka kokevat kirkon omakseen. Heitä haluan tukea.

 

tiistai, 21. syyskuu 2010

Päivän aloitus

"Kun heräät aamulla, Puh", sanoi Nasu vihdoin, "mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?"
"Mitähän tänään on aamiaiseksi?" sanoi Puh. "Mitä sinä sanot, Nasu?"
"Minä sanon: Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?" sanoi Nasu.
Puh nyökkäsi mietteliäänä. "Se on sama asia", hän sanoi.


(A.A.Milne)
 

  • Henkilötiedot

    Hajatelmia, lausahduksia, aforismeja, kaikkea maan ja taivaan välillä. Lainauksia, jotka vievät elämässä eteenpäin, saavat hymyn huulille tai jopa ärtymyksen pintaan.