Keskenkasvuiset miehet, aina

turvautumassa naiseen, tarttumassa

hihaan, lasiin, pyssyyn, puukkoon, suremassa

luopumassa, jättämässä asioita kesken,

kohauttamassa elämälle olkapäitä, pistämässä

lappua luukulle, sillat poikki ennenkuin

uudet on rakennettu,

heittäytymässä naisten kohtuun

itkemässä äitiä, on erehdys, hirveä virhe.

Eikä naisille jää mitään

        ei ketään johon tukeutuisi, ei yhtään

paitsi itsensä, Ei muuta roolia kuin

äidin, elättäjän, lohduttajan rooli.

Se mieskanta lisääntyy pelottavasti.

Siitä ei ole iloa sängyssäkään.

-Arja Tiainen-